Tulevan toimiston remontti on vihdoin ja viimein loppusuoralla. Välillä lähes epätoivoisen pitkältä tuntunut työmaa alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Tässä pieni kuvakollaasi siitä, mistä kaikki lähti liikkeelle ja miten remontti on edistynyt.
Tästä kaikki alkoi
Kesällä 2016 löysimme ihastuttavan talon (artikkelin kansikuva) Nokian Koskenmäestä. Rakennuksen päädyssä on toiminut 1900-luvulla Tuomisen sekatavakauppa.
Vanhan kaupan tiloihin rakennuksen päätyyn alettiin suunnittelemaan tiloja mainostoimistolle. Tätä ennen tila toimi etupäässä varastona ja taiteilijan työtilana. Huomaa nurkassa oleva sininen pömpeli, joka on toiminut sekatavarakaupan aikoina jäätelö- tai maitoaltaana. Seinän takana oli kaupan kylmähuone.
Asbestilaatat veks
Remontin ensimmäinen etappi oli luultavasti 1960-luvulta peräisin olevien asbestia sisältävien Kymarno-laattojen purkutyö. Siitä vastasi viime vuoden syksyllä tamperelainen Rimbo Asbest. Asbestilaattojen alta paljastui onneksi vanha puulattia, jonka maalijäljistä pystyi hyvin päättelemään sekatavarakaupan hyllyjen paikat. Lattian osalta työ ei toki vielä tähän päättynyt – laudat (joita muuten oli 110 riviä!) piti vielä hioa sekä lahot yksilöt korvata. Etenkin kaupan lihatiskin kohdalla lattia oli pahasti lahonnut.
Seinät kuntoon
Eikä, seinässä on reikä! Seinistä löytyi lahoja kohtia, mikä ei tullut lainkaan yllätyksenä – katu nimittäin viettää suoraan talolle päin jolloin sadevedet valuvat suoraan talon rakenteisiin. Mutta eipä hätää, lahon voi aina korjata! Tässä operaatiossa oli apuna parikin alan ammattilaista, Hirsiberia sekä Suomen Hirsiperinne.
Kuutamokeikka
Pikkuhiljaa päästiin eteenpäin ja tekemään pintoja. Välillä päivät venyivät pitkiksi ja piti tehdä pimeää työtä, kuten tässä seinien pinkopahvitusta.
Yksi merkittävä kriteeri talon valinnassa meillä oli se, että talossa oli säilytetty vanhat ikkunat. Ne onkin jo tulevan toimiston osalta saatu entisöityä, kiitos naapurin Katrin. Ja kun kaikki ei aina suju kuin Strömsöössä, joskus voi joutua tekemään töitä sähkökatkon aikana kynttilän valossa…
Lattialautojen hiominen tuntui loputtoman pitkältä urakalta. Onneksi välillä saatiin ystäviä mukaan talkoilemaan. Iso kiitos, Hamid!
Perinteisiä rakennusmateriaaleja
Rakennusmateriaaleina käytettiin aina mahdollisuuksien mukaan perinteisiä materiaaleja: lattian eristystä parannettiin lisäämällä sahanpurua, seiniin laitettiin pinkopahvit ja paperitapetit. Katossa säilyivät vanhat Haltex-levyt. Välillä haettiin lisää sahan- ja kutterinpurua läheiseltä sahalta.
Lattialaudat on hiottu ja asennettu takaisin paikoilleen, seinissä on uudet puukuitulevyt. Hengittävät rakenteet takaavat hyvän sisäilman.
Yllätyksiä
Seiniä purkaessa välillä päähän tipahteli vanhoja kahvipaketteja ja kerran löytyi pieni lapsen nahkakenkä. Pariin otteeseen vastaan tuli myös luoteja, mutta rahakätköä ei löytynyt… Kahvipakkauksista rakentelimme pienen näyteikkunan, jota monet ohikulkijat pysähtyivätkin ihastelemaan.
Tähänkö piti tulla vessan katto? Vanhan kylmähuoneen tilalle tuleva toimiston vessa vaati sekin reilusti työtä, koska – yllätys yllätys – rakenteista löytyi lahovaurioita.
Lattiamaali yllätti pitkällä kuivumisajalla. ”Uudelleenmaalattavissa 10 h kuluttua” tarkoitti käytännössä neljän päivän kuivumisaikaa. No, ehkä kostealla ja pimeällä syksylläkin on osansa.
Pintoja ja viimeistelyjä
Yrittäjä tapetointipuuhissa. Ritola & Pihlgrenin tapetit ovat kotimaisia, hengittäviä paperitapetteja ja sopivat erityisen hyvin vanhan rakennuksen henkeen.
Melkein valmista! Tältä toimisto näytti tänään aamulla.
Remontti on ollut kaikkiaan pitkä. Toimiston rakentamiseen on mennyt reilu vuosi. Välillä on tuntunut epätoivoiselta, kun vastaan on tullut aina vaan uusia lahovaurioita. Välillä taas on ollut huikeaa, kun on löytynyt vanhaa, säilynyttä pintaa ja kun on saatu tehtyä näkyvää jälkeä. Nyt voi jo olla tyytyväinen, kun toimisto on lähes valmiina käyttöön ja pian saa kantaa huonekalut ja tietokoneet sisään.
Vanhoissa taloissa on kyllä aivan oma viehätyksensä, mitä uusista rakennuksista ei löydä. Vanhoilla taloilla on historia. Jos vain seinät voisivat puhua…
—
PS. Lue myös Tuomisen kaupan historiasta.
Sami Karjalainen
11.10.2017
Sinua saattaa kiinnostaa myös
”Tuomisen kaupasta haettiin opettajille pullaa”
Kuten monet blogin lukijat tietävätkin, Vehreelle remontoidaan parhaillaan uusia toimistotiloja Nokian Koskenmäkeen. Tulevan toimiston tiloissa on toiminut 1900-luvulla Tuomisen sekatavarakauppa. Facebookin Nokia Town Photos -ryhmän jäseniltä löytyi muistikuvia vanhasta kaupasta. Keräsin muisteloista osan tähän artikkeliin.
Vanhat mainokset yllättävät: ”Saisiko olla Halpaamakkaraa tahi Pauligin Vatkulia?” – Katso kuvat!
Vanhan sekatavarakaupan vintiltä on löytynyt monenlaisia aarteita. Graafikon mieltä lämmittävät erityisesti säilyneet vanhat mainokset. 1900-luvun puolen välin tienoilta olevat julisteet ovat niin sisällöltään ja tyyliltään hyvin erilaisia kuin tämän päivän vastaavat.
Graafisen suunnittelijan mokat, osa 2
Jo edellisessä blogitekstissä kävi ilmi, että graafisilla suunnittelijoillakaan ei aina kaikki käy kuin Strömsöössä. On mennyt logoja väärinpäin, tehty huonoja sopimuksia ja ystävyyssuhteet katkenneet työriitoihin. Tässä lisää graafikoiden mokia lähipiiristä.
