Kuten monet Vehreen blogin lukijat tietävätkin, Vehreelle remontoidaan parhaillaan uusia toimistotiloja Nokian Koskenmäkeen. Tulevan toimiston tiloissa on toiminut 1900-luvulla Tuomisen sekatavarakauppa.
Koskenmäessä toimi useita kauppoja
Tuomisen sekatavarakauppa toimi Koskenmäenkadulla 1938-1972. Kuva vuodelta 1938.
Tätä nykyä Koskenmäki on etupäässä asuinaluetta ja lähimmät kaupat löytyvät pienen kävelymatkan päästä. Toisin oli ennen: vielä 60-luvulla alueella oli paljon pikkukauppoja. Oli Voimaa, Tuotantoa, Miikkulaista, Sohlmannia sekä Porkan ja Virran kauppaa. Jo pelkästään Koskenmäenkadulla oli Tuomisen, Voiman ja Jutilan kaupat. Kaikki liikkeet kuitenkin pärjäsivät kuulemma hyvin.
”Koskenmäenkadulla on ollut tuolloin vilkkaampaa liiketoimintaa kuin nyt Nokian keskustassa.” Janne
Nykyään ihmiset keräävät ostoksensa itse ostoskoreihin, mutta ennen vanhaan kaupat toimivat toisin. Asiakas astui sisälle kauppaan ja kertoi myyjälle, mitä haluaa ostaa. Myyjä poimi halutut ostokset myyntitiskin takaa olevista hyllyistä. Tuomisen kauppa on ollut tuohon aikaan tyypillinen sekatavarakauppa, jossa on myyty niin ruokaa kuin käyttötavaraakin.
”Kauppa oli sisältä sille ajalle tyypillinen kaksiosastoinen maito- ja sekatavarakauppa, pääasiassa kuitenkin ruokaa. Valikoimat olivat aika rajalliset nykyaikaan verrattuna. Olen muutaman kerran poikennut kaupassa 1950-luvun loppupuolella. En varmaankaan mitään erikoista ostanut.” Irma
”Tuomisen kaupasta haettiin tonkalla maitoa ja pennin nalleja.” Tuula
”Olin ehkä 6-7 vuotias. Mummolani oli tuossa tien toisella puolen ja mummu laittoi minut kauppaan ja sanoi, että pyydä kauppiaalta sellainen hyvin pruuni ruisleipä. Minä kävin ja sain sellaisen. Kovin heitä nauratti kaupassa ja mummolla.” Mauri
”Isona minusta tulee kaupan täti”
Kuvassa Tuomisen kaupan henkilökuntaa, vasemmalla itse kauppias Lasse Tuominen.
Pienen kaupan henkilökunta tuli alueella tutuksi.
”Lapsena kävin Tuomisen kaupassa päivittäin ja puhuin aina Tuomisen rouvalle, että sitten kun tulen isoksi, tulen sinne myyjäksi. Mutta kun olin sitten iso, ei kauppa enää ollutkaan toiminnassa.” Marjukka
”Olen ollut jopa kyseisessä kaupassa töissä kouluaikana. Neiti Rosa Larsson pakotti mut palvelemaan ruotsin kielellä, se kun oli hänen kotikielensä. Hän halusi minun harjoittavan omaa ruotsin taitoani. – – Mulla on yksi hauska tarina liittyen Tuomisen kauppaan. Oli muistaakseni lauantaipäivä ja kaupassa paljon asiakkaita, ulkona loskakeli. Eskon ja Railin nuorempi tytär Leena törmäsi kaupan ovesta sisään, märkänä ja likaisena, roikottaen hännästä julmetun kokoista rottaa. ’Katto äite mitä mää löysin!’ Lievästi sanottuna lasta vietiin aika kiireellä ulos!” Ulla
Näyteikkuna-
ostoksilla
Tuomisen kaupan näyteikkunat on palkittu moneen otteeseen Nokian hienoimpina.
Tuomisen kaupassa oli (ja on edelleen) näyttävät ikkunat, jotka avautuvat Koskenmäenkadulle. Kaupan aikana ne toimivat näyteikkunoina. Somistukseen panostettiin ja se kannatti – näyteikkunat saivatkin tunnustusta.
”Olin ehkä 7-vuotias, kun ostin sieltä äidilleni ensimmäisen joululahjan, hienon kullanhohtoisen juomalasin. Se lasi on minulla tällä hetkellä muistona. Muutamaa vuotta myöhemmin ostin veljelleni hienon junan, joka oli koko syksyn ollut kaupan ikkunassa.” Sinikka
”Kävin läheistä kansakoulua 1961-65 ja hain kaupasta opettajille pullaa. Joulun alla käytiin velipojan kanssa ostamassa joululahjoja ensimmäisillä lahjarahoillamme. Kaikenlaista tilpehööriä (ihania siihen aikaan!) oli myynnissä.” Sirpa
—
Teksti: Sami Karjalainen
Kuvat: Raili Tellenin kotialbumista, valokuvaaja tuntematon
Sitaatit: Facebookin Nokia Town Photos -ryhmästä
—
PS. Onko sinulla muistoja tai valokuvia Tuomisen kaupasta? Lähetä ne sähköpostilla osoitteeseen toimisto@vehree.fi.
31.7.2017
Sinua saattaa kiinnostaa myös
Voiko nelikymppinen mennä tettiin? Kyllä, ainakin Nokian Uutisiin
Jokin aika sitten rupesin miettimään, miten hienoa olisi lähteä näin aikuisiällä tettiin eli työelämän tutustumisjaksolle. Miksi tetin pitäisi olla vain peruskoululaisten etuoikeus? Kai nelikymppinenkin voisi lähteä tutustumaan muihin työpaikkoihin!
Graafisen suunnittelijan mokat, osa 1
Meistä jokainen tekee virheitä, niin myös graafiset suunnittelijat ja mainosalan ihmiset. Virheitä ei kannata pelätä, mutta virheistä kannattaa ottaa opiksi. Myös toisten tekemistä virheistä voi ottaa oppia. Tästä syystä kyselinkin alan ihmisiltä, mitkä ovat heidän uransa pahimmat mokat. Miten mokista selvittiin ja mitä niistä opittiin?
Graafikko, joka ei osannut piirtää
Minä olen graafinen suunnittelija, joka ei osaa piirtää. Tai ainakin, jos piirtäminen määritellään niin, että osaa luoda omasta päästä käsin piirtämällä vaikkapa sarjakuvamaisia hahmoja ja kuvia. Osaan kyllä piirtää mallista, mutta en osaa luoda uutta käsin piirtämällä, puhtaasti omasta mielikuvituksestani.
